Luonnon monimuotoisuuden vuosi – tarinaa talousmetsistä
Kyllä, tämän vuoden teema on luonnon monimuotoisuus. Tehdäänpä katsaus miten se on toiminut täällä etelä-suomessa, jossa jylhistä aarnimetsistä kuuluu öisin huuhkajan huhuilua. Tai sitten ei. Jos jotain metsää on, se on ollut talousmetsää ja nykyisin tukkirekan kyydissä matkalla sellutehtaalle. |
|
| Vielä 1960-luvulla metsä oli terveellä pohjalla. Metsä oli monimuotoista ja siitä otettiin puuta kaikenlaiseen tarpeeseen, ja käytännössä metsäsektori ylläpiti pienviljelijöitä ja loi pienillekin paikkakunnille sahateollisuutta. Hakkuut olivat tavallisesti pistehakkuita, eikä juurikaan yli viiden hehtaarin hakkuita tunnettu. Isäntien omistamassa metsässä tämä loi terveen kiertokulun, jossa oli taimikkoa, nuorta metsää, metsää ja kaatokypsää tukkia. Viimeinen yleensä korjattiin talteen, ja lopuista jäi pojallekin perintöä. Metsäneläimet tietty viihtyivät hyvin, kun kaikille lajeille oli omat biotooppinsa. |
|
| X X X |
|
Kaikki alkoi muuttua kun sellukeisarit päättivät uudistaa kaikki metsät vain sellunkeiton tarpeisiin. Tukkipuuta ei enää noteerattu, ja metsistä alettiin muokkaamaan talousmetsiä – puupeltoja – ja kaikki muut käyttötarkoitukset unohdettiin. Selluun kelpasi havupuu, joten lehtipuu alkoi vähetä eteläisestä Suomesta, ja pian metsät olivat vain mäntyä tai kuusta. Nythän näitä koivuja sitten koetetaan saada muilutettua venäjän tullin ohi, kun omasta takaa ne on hävitetty aikaa sitten. Talousmetsä pakotti myös luopumaan virkistyskäytöstä. Ihmiset alkoivat kysellä mihin koppelot katosivat, sitten alettiin etsiä mustikkamaita yhä kauempaa korvista ja ensimmäisiä viitteitä alkoi ilmetä, että jopa suomuurain oli vähenemässä talousmetsien vuoksi. |
|
 |
|
Pahin virhe oli tietenkin monopolisoida metsät sellutehtaiden tarpeisiin maksimaalisesti. Alettiin lannoittamaan puita, jolloin metsä kasvoi `tieteellisesti kiihdytettyyn tahtiin´ joka näkyi joka syysmyrsky, kun lannoitemetsää kaatui hehtaarikaupalla juuriston ollessa liian lyhyttä rungon kasvuvauhtiin. Rungosta itsestään tuli liian haperoa jotta se olisi kelvannut huonekalu- tai rakennuspuuksi, ja pian nähtiin se ihme, että todellakin kaikki metsät olivat valjastettu vain yhdelle teollisuushaaralle. Sahat panivat lapun luukulle tai niitä yritettiin tuhopolttaa vakuutusrahojen toivossa. Kotimainen huonekaluteollisuus lopetti, tai siirtyi tuontipuun varaan. Mikä pahinta, lannoite jäi maaperään ja oli riesana myös seuraavalle puupolvelle. Maaperä oli saastunut. |
|
| XXX |
|
Sitten tuli pommi kun paljastui että nopeasti kasvava sademetsäpuu alkoi kilpailemaan hitaasti kasvavan mäntypuun kanssa. Pahinta että eukalyptuksesta tehty sellu tuotti korkeatasoisempaa paperia, sillä suomalaisilta metsäpatruunoilta oli tuotekehittely jäänyt kokonaan tekemättä. Ei muuta kuin kilpailemaan selluntuotannossa. Ensin aloitettiin mittavat konehakkuut, jotka mahdollistivat kymmenien hehtaarien avohakkuut. Kaikki otettiin talteen; oksat, juuret, kaikki, ja jos jotain humusta jäi, isot renkaat lanasivat senkin. Syntyi käytännössä autiomaa jossa mikään ei kasvaisi ainakaan yhden ihmisiän aikana. Koneita ja tukkirekkoja varten tarvittiin tiestö, ja verorahat alettiin ohjata yhä tihenevän tieverkoston rakentamiseen ja tätä nykyä lienee mahdotonta nähdä Etelä-Suomessa yli 10km yhtämittaista metsää, jota ainakaan yksi tukkitie ei halkoisi. |
|
 |
|
Jos oli yksipuolistunut metsä ollut suonenisku metsän eläimistölle ja kasveille, niin ahneus ei ainakaan parantanut asemaa, sillä metsää alettiin kaatamaan yhä nuorempana. Jopa näreet kelpasivat. Käytännössä suomen eläimistö oli pakkautunut yhä pieneviin vanhoihin metsäsaarekkeisiin, jotka olivat onnekkaasti jääneet jäljelle jukuripäisten isäntien ottaessa mieluummin sakkoja harvennushakkuista kieltäytymällä – niitäkin löytyi. Tihentynyt tieverkko alkoi vähentää piennisäkkäitä joka pian heijastui koko ravintoketjuun. Syntyi konflikti metsästäjien ja luonnonsuojelijoiden välillä. Maaseutujen metsästysseurat eivät halunneet tajuta että metsä ei tarjonnut riistaa isoisän aikaisen mallin mukaan, vaan eläinkannat olivat supistuneet talousmetsien vuoksi, eikä niitä enää voinut ampua vanhaan malliin ilman pelkoa sukupuutosta. Luonnollisesti metsäyhtiöt käyttivät tilannetta hyväkseen. Susi esimerkiksi on peto joka vaatii laajoja vanhoja metsiä ja susipelkoa lietsomalla päästään käsiksi myös vanhoihin metsiin. Harvesterit kulkevat metsämiesten perässä. |
|
|
XXX
|
|
 |
|
Sellukeisarien ahneudesta johtuen alkoi tilastoväärentäminen. Metsäksi – puukuutioksi – nimitettiin nyt kaikkia kitukasvuisia näreitäkin, jotka kasvoivat soiden reunoilla. Tämä ei tietenkään pettänyt ketään, ja suomalaista metsäpolitiikkaa alettiin paheksua yleisesti. Suomalainen mänty alkoi nyt hitaasti mutta varmasti joutua maailmalla boikottiin. Potter-kirjojen tekijä mainosti iloisesti, että hänen kirjojaan ei ole painettu suomalaiselle paperille. Metsien kaventaminen ja läpiraiskaaminen ei riittänyt sellukilpailussa. Valjastettiin valtio apuun erilaisin vienti- ym tuin, ja verorahoja ohjautui yhä enemmän sellukeisarien taskuihin. Määrän lisääminen ei siis yksin riittänyt, vaan tarvitsi myös polkea hintoja. Valtio otti yhteyttä ammattiliittoihin ja ehdotti niille että suomalainen työläinen saisi maanlaajuisesti – ammatista riippumatta – keskimääräistä huonompaa palkkaa EU-alueella, jotta yleiskustannukset eivät nousisi ja vientisektori hyötyisi. Näin suomen löylynlyömä kansa pantiin tekemään työtä kehitysmaan palkkatasolla ja ostovoimalla, jotta sellua voitaisiin viedä alhaisemmin kustannuksin. Selluteollisuus pyöritti nyt koko Suomea – sen asukkaita ja sen infrasktruuria. Riistäen. |
|
|
XXX
|
|
 |
|
Viimeisenä tekona suunniteltiin nyt kaikkien aikojen jättihakkuiden aloittamista. Puhuttiin sellaisista kuutiomääristä että vuoteen 2015 mennessä, Etelä-Suomessa ei olisi yhtään metsää pystyssä. Tämä suunnitelma tosin estyi kysynnän ja tarjonnan lakiin, sillä sellumarkkinat olivat maailmalla pysyvästi tukossa. Tietenkin sellukeisarit olivat vain pelanneet aikaa. He olivat ajaneet paperikoneet tieten loppuun sillä salassa he olivat perustaneet uudet tehtaat ulkomaille. Tyhmät jäivät tänne hakkuuaukeiden keskelle kun sellukeisarit siirsivät rahaksi muutetut suomen luonnonvarat ulkomaille. paperiteollisuus käytännössä romahti ja eliittiduunarit jäivät ihmettelemään, kuinka tässä nyt näin kävi? kemin kaupunginjohtajalla onneksi oli vastaus valmiina; kaikki johtuu Greenpeacesta. |
|
| XXX | |
 |
|
Tätä nykyä pohditaan miten elvyttää metsäkäyttö muille teollisuushaaroille, joka käytännössä vaatii uuden puupolven kasvattamista. Mitä tehdä talousmetsille josta ei saa kuin sellua, sitä ainoaa tuotetta jolle ei ole mitään kysyntää. Toimittajat kysyvät metsäpatruunoilta neuvoja jotka vannovat että sellussa on suomen tulevaisuus. Vastaus viittaa että metsäpomot elävät jossain omissa seniileissä maailmankuvissaan, jonne mikään järkipuhe ei enää yllä. Pitäisikö ne polttaa energiana, joka sekään ei ole taloudellisesti kuin tappiollista. Kaikenmaailman biotiedemiehet omaavat kunnianhimoisia visioitaan, jotka ovat kiistatta kuin sci-fiä, mutta puheiden tarkoitus lienee vain houkutella sijoittajia jotka kylläkin tajuavat pysyä kaukana tästä sopasta. Vänrikki Koskelan sanoin: Mies se joka tämän selvittää! Suomi on tuhonnut oman tulevaisuutensa tuhoamalla arvokkaimman ja rikkaimman luonnonvaransa; metsät. |
|
XXX
|
|
Sanomattakin on selvää ettei hyvältä näytä ekologiselta kannalta kun vietämme luonnon monimuotoisuuden vuotta. Rikkaan puuston kaventaminen vain muutamaan lajiin, monien metsätyyppien katoaminen talousmetsien tieltä, vain muutaman eläinlajin säilyminen vailla sukupuuton uhkaa ja järjettömän tieverkoston ylläpitäminen vain tukkirekkojen tarpeisiin, on kaikki fiaskoa vailla vertaa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että ainoa teko kunnioittaa luonnon monimuotoisuuden vuotta, olisi hirttää metsäkeisarit omiin lannoitepuihinsa kansantuomioistuimen päätöksellä. Kansallisomaisuuden tietoinen tuhoaminen on kyllä temppu, joka oikeuttaisi hirttämisen vähintään kolmeen kertaan (kun taputuksista ei tule muuten loppua). (kiitos kuvista velipojalle, luontokuvaaja vailla vakavaa kilpailijaa) |
Move
Lukunurkka
Aina ajankohtaista
Tammi on aikanaan kasvanut luonnonvaraisena maassamme. Se vain katosi maastamme lähes yhden sukupolven aikana ja turha on yrittää selittää mitään ilmaston kylmenemisestä. Kyllä ne katosivat ihan ihmisten toimesta. Päämetsurina toimi luterilainen kirkko,...
Lue lisää...
Kaikkiahan meitä järkyttää nämä viimeaikoina tapahtuneet Jokelan ja Kauhajoen kouluammuskelut. Vai joko olemme niin pitkällä, että alamme turtua? On tietenkin meidän kaikkien etu, että yritämme ymmärtää mitä tapahtui, jotta voimme mahdollisesti...
Lue lisää...
Periaatteessa Laatokalla sijaitseva Valamon luostarisaari - tai oikeammin saaristo - jakaantuu kolmeen toisistaan eroavaan kulttuuriseen vyöhykkeeseen. Saarihan itse on luonnonsuojelualuetta, eikä siellä saa taaperrella missä tahansa. Joillakin saarilla...
Jäi vähän kesken Hermeetikko-lehdessä nro 3 ollut kuva. Tai siis pikemmin sen analyysi ja itseäni on asia kiusannut vaikka kuinka ja kauan. Nyt täytyy tehdä niin, että kuvaan palataan vielä kerran.
Tämä kuva on Apollo 16:n lennolta. Tämä...
Taidamme olla yksi kummallisimpia sivustoja, joita netissä on – ja täällä on sentään nähty kaikenlaista. Olemme enemmänkin tutkimuspiiri, joka tutkii kaikkia kiinnostavia kysymyksiä joita tavallisesti on totuttu näkemään erinäisissä rajatiedon...
Päätoimittaja suosittelee
Uusi Hermeetikko.com
Hermeetikko.com uudistuu vauhdilla ja ryminällä. Julkaisua pyörittävät ohjelmat on kokonaan uusittu ja keskustelufoorumi on siirretty sivuston sisään. Sivuston ulkoasua on nykyaikaistettu ja kaikki linkit on siirretty yläreunaan, mikä helpottaa sivuston käyttämista.
Hermeetikko.com uudistuu vauhdilla ja ryminällä. Julkaisua pyörittävät ohjelmat on kokonaan uusittu ja keskustelufoorumi on siirretty sivuston sisään. Sivuston ulkoasua on nykyaikaistettu ja kaikki linkit on siirretty yläreunaan, mikä helpottaa sivuston käyttämista.
Hermeetikon krääsäpalvelu
Kaikilla itseään kunnioittavilla puljuilla on oma oheismyyntinsä. Me emme myy kuin self-made tuotteita jotka olemme itse valmistaneet. Aloitamme komeasti kartalla joka esittää Skandinavian kulttuurivyöhykettä ennen viikinkikauden syntyä.
Kaikilla itseään kunnioittavilla puljuilla on oma oheismyyntinsä. Me emme myy kuin self-made tuotteita jotka olemme itse valmistaneet. Aloitamme komeasti kartalla joka esittää Skandinavian kulttuurivyöhykettä ennen viikinkikauden syntyä.
Hermeetikko 8
Myönnetään että nyt joutui olosuhteiden pakosta kirjoittamaan lehden lähes yksin, ja seassa niitä pakollisia käännöksiä. Seassa on kuitenkin eräs laatuartikkeli; Leo Nygrenin artikkeli Gottorpin suvusta, jota tahdon tässä erikseen hehkuttaa. Syistä jotka pian selviää.
Ritarikuntien perustamisvuosista
Johanniittojen risti
Ritarikuntia on perusteltu pitkin aikoja aina johonkin tarpeeseen tai kysyntään, tavallisimmin tietenkin ristiretkien ja muiden suursotien aikaan. Kannattaa aina muistaa että on olemassa ritareita ja ritareita. Käydäänpä tässä pikaisesti lävitse mistä tunnistaa katu-uskottavan ritarikunnan, mistäs muusta kuin perustamisvuodestaan.
Foorumin uusimmat
- Vs:Tallinnan vanhakaupunki
torpet 08.02..2010 23:38 - Vs:Tallinnan vanhakaupunki
samuliloov 08.02..2010 22:00 - Vs:Tallinnan vanhakaupunki
Kane 08.02..2010 17:27 - Tallinnan vanhakaupunki
torpet 08.02..2010 15:26 - Vs:EU:n loppu
Narian 08.02..2010 15:11 - Vs:Mainoskatkon riemut
juppe 08.02..2010 15:06 - Vs:Mainoskatkon riemut
lefa V 08.02..2010 14:37 - Vs:EU:n loppu
lefa V 08.02..2010 14:24
Huippuotsikot
-
Päräytin kirjan Luomiskoodi, Jukka Nieminen Uusin kirjani Luomiskoodi...
-
Hermeetikon Krääsäpalvelu Kaikilla itseään kunnioittavilla puljuilla on oma oheismyyntinsä....
- 1
- 2
- 3
- 4
Hermeetikko 11 - pikatilaus