Tammi on aikanaan kasvanut luonnonvaraisena maassamme. Se vain katosi maastamme lähes yhden sukupolven aikana ja turha on yrittää selittää mitään ilmaston kylmenemisestä. Kyllä ne katosivat ihan ihmisten toimesta. Päämetsurina toimi luterilainen kirkko, jolle nuo puut olivat itsestään paholaisesta eikä silloin sellaisia paljon katsella. Tämä on pikaesitys siitä miten kaikki ekologiset katastrofit eivät aina ole ahneiden yhtiöiden tuotoksia – kyllä ennenkin on osattu. Myönnän kirjoitukseni poliittisen luonteen, tarkoitus on näyttää että nykypäivän kirkollinen ekoteologia on tekopyhyyden huippu, jos on luurankoja kaapissa.
Erehtymätön eliitti – kuinkas muuten
Aikanaan Suomi oli täynnä monia arvopuita, joista tammi tietenkin yksi jykevimpiä. Yhtenä päivänä ne vain katosivat kuvasta, eikä niitä ole sen koommin sitten luonnonvaraisena näkynyt. Sanotaan että ilmasto kylmeni siinä 1600-luvun lopulla, ja 1700-luvun alussa, joten lehtopuut olisivat kadonneet tämän pikkujääkauden seurauksena. Asia ei tietenkään ole näin, vaan takana on ihan ehta kirkollinen salaliitto. Tai oikeastaan kaksikin salaliittoa, sillä nykypäivän historioitsijat ohittavat koko asian, koska kukapa sitä alkaisi eliittejä kritisoimaan? Periaatehan on että eliitti nähdään aina erehtymättömänä, kansaa siwistyksellisesti laajempi-alaisena aateliskerhona, joka ei virheitä harrasta. Kirkkokin kuuluu tähän yläkerrankerhoon, ja jos kirkko olisi edes kerran historiassaan yhdessä kohdin tehnyt väärin, se synnyttäisi kaamean ajatuksen, että kaikki muutkin instituutiot voisivat silloin olla väärässä. Niinpä asia on hienotunteisesti ohitettava. Korppi ei korpin silmää noki.
Suomen suvun pakanallinen jumalanpalvelus
Yksi joka ei kuvia kumarrellut oli Martti Haavio (1899-1973), joka vilautti totuutta kirjansa Kuolematonten lehdot esipuheessa. Hän todisti melko paikkansapitävästi että myös muinais-suomessa on ollut pyhiä lehtoja ja lehtopuita, kuten tietenkin muuallakin. Samaa kuvia kumartelematonta linjaa jatkaa Julius Krohnin Suomen suvun pakanallinen jumalanpalvelus jonka 1894 tehdystä kirjasta liikkuu nykypäivänä näköispainos.
Kun sitten kristinusko otti jalansijaa, ymmärsivät käännyttäjät miten niiden avulla voi soluttaa kansaa kristilliseksi. Mitään pahaa tammilehdoissa ei tietenkään alkujaan nähty, sillä olivathan ne elementissään käännyttäjien omissakin maissa. Niin roomalaiskatoliset kuin kreikkalaiskatoliset kävivät vaivihkaa niihin lisäämässä kristillisiä symboleja ja tätä kautta kristillistämässä lehtopuita ja alueita. Ilmeisemmin tammilehdot olivat paikkoja joihin kokoonnuttiin kanteleen tahdissa kertoilemaan juttuja ja suullista historiaa, kanteloimaan, kuten sanotaan. Tästä tulee ilmeisesti sellaisetkin ikävät sanat kuin kannella ja kanteleminen, eli protestantit liittivät niihin negatiivisia sävyjä myöhemmin.
Totinen protestanttisuus
Sillä protestanteista on todellakin kyse kun puhutaan lehtojen katoamisesta. Tarkennettuna luterilaisista. Uskonpuhdistus oli vakava juttu ja kaikki pakanuuden jäljetkin oli hävitettävä, joka vahvistettiin kuninkaallisella käskykirjeellä. Pakanuudella ymmärrettiin tietenkin alkujaan pakanallisia, mutta sittemmin katolistuneita tapoja. Sillä kummasti nämä noituudestakin syytetyt olivat anoneet kalaonnea Pietarilta ja terveyttä Marialta. Sellainen peli ei tietenkään voinut vedellä. Yksi johon kiinnitettiin huomiota olivat nimenomaan lehdot ja ennenkaikkea tietyt puut, joista tammi sai kantaa vääräoppisen uskon symbolisen arvon. Myös vahtera oli vihattujen listalla mutta se taas on sellainen puu, että kaatoi niitä minkä kerkesi, aina ne kasvoivat uudelleen. Tammelle ei käynyt näin onnekkaasti. Alkoi vimmattu tammien kaataminen, ja hommaa jatkettiin niin pitkään kun yksikin tammi oli pystyssä. Ainoan poikkeuksen muodosti kirkon mailla olevat tammet, sillä tokihan puulla oli oma arvonsa laivanrakennuspuuna. Niin tyhmiä eivät piispatkaan ole että tuhoaisivat oman tulonlähteensä, mutta rahvaan seasta sellaiset oli syytä karsia. Saipahan komean kirkonoven. On vain meidän onnemme että homma oli niin järjestelmällistä, että kaatoprosessia johdettiin tuomiokapituleista ja niin siitä on jäänyt kirjallisia todisteita. Lukekaamme.
Tylyä kertomaa
Orivedellä kuuleman mukaan seisoi iso petäjä johon oli tapana heittää uhrilahja. Sen tuikkasi paikallinen kirkkoherra tuleen. Kerimäen kirkkoherra vuorostaan lähetti kirjelmän 1738, jossa kerrotaan toimenpiteistä epäilyttävien lehtojen ja puiden hävittämiseksi. Liperin kirkkoneuvosto yhtyi tähän 1746 ja teki päätöksen jossa epäilyttävät puut oli kaadettava. Rovasti Fabritius vuorostaan pestasi erillisen puunkaatajan tähän hommaan, ja ilmeisesti maksoi joka puusta erikseen. Kirkkoherra Branstacka ei tyytynyt apureihin vaan hajotti omakätisesti yhden lehdon maantasalle. Rovasti Castegren hävitti myös yhden tammiston jota oikein sanottiinkin uskolaksi. Rantasalmella 1746 valittiin erikseen miehiä joiden päätyönä oli kaataa kaikki epäilyksen alaiset puut. Äijät vain pelkäsivät hävittää tammilehtoja joten tarvittiin vähän nimismiestäkin uhkailemaan. Porvoon konsistori v.1748 vetosi maaherraan jotta tämäkin auttaisi tammien hävittämisessä, sillä urakka kokonaisuutena tuntui olevan liian suuri kirkon kannettavaksi. Kuopion lukkari kävi kirveellä järjestelmällisesti läpi paikat, joilla oli nimenä ristinkanta, ja samassa pitäjässä tuomittiin mies kaatamaan oma uhripuunsa. Kukaan ei loppujen lopuksi tiedä miten järjestelmällistä tammien hävittäminen oli, mutta ylläolevasta saa hyvän yleiskuvan. Oli vain kohtalon ivaa että samaan aikaan ilmasto viileni joten kerran kaadetut puut eivät levinneet enää uudelleen. Poislukien tietenkin rannikkoseudun lauhkeampaa ilmastoa, johon ne palasivat. Toisekseen on epäselvää kaadettiinko niitä sieltä ollenkaan, rannikkohan oli ruotsalaisten siirtolaisten hallussa eikä heitä paljon pakanuudesta epäilty. Toisekseen rannikon tuntumassa puulla oli kysyntää laivanrakennusteollisuutta ajatellen. Sisämaassa sen sijaan tuho oli totaalista.
Omatunto soimaa?
Tammi hävitettiin maastamme sukupuuttoon, ja ekologinen katastrofi oli tosiasia. Ei ollut mitään ilmastollista tekijää vaan yksinomaan – kuten aina – ihmisen kädenjälki. Erikoista että nykypäivänä kyllä istutetaan tammea maahamme, sillä kasvaahan se luontaisesti aina Vaasan korkeudelle asti. Suurin istuttajamme on mielenkiintoisesti Seurakuntayhtymä ja ainakin täällä meillä päin niitä istutetaan vain sinne josta ne on aikanaan kaadettukin. Eli niihin kohtiin joissa pyhiä lehtoja on aikanaan ollut vaikka tilalla on tietenkin kirkollisia monumentteja kuten hautausmaita tai kirkkopihoja. Kun asia on näin, kirkko tietää ja tuntee hyvin alueet jossa sen edeltäjät ovat tuhotyötä tehneet. Miksi ei tietäisi, sillä sehän omaa ensikäden tiedot menneen ajan tuomiokapitulin papereihin. Me tavalliset pulliaiset sen sijaan tunnumme olevan autuaan tietämättömiä koko tammien katoamisepisodista kuin siitäkin, miksi kirkko niitä niin halukkaasti istuttelee.