Lueskelin tuossa nasevan Tom Sjöblomin teoksen ”Druidit” – ei sinänsä hassumpi. Siinä oli paljon puhetta kuinka druidit perinteisesti on tavanneet ulkosalla lehtojen ja pyhien paikkojen katveessa, tai näin asiat on käsitetty. Nykytiedon mukaan heillä kuitenkin oli pitkänomaisia rakennuksia, kestisaleja, joissa sitten peijaisia pidettiin. Muut ajat nämä salit toimi sitten opetuskäytössä, joissa opeteltiin korkeampia tietoja kuten parannustaitoja, kalenterin käyttöä ym oleellista. Vähän kuin sen ajan yliopistoja siinä missä seppien ja muiden käsityölöisten kisälliperinne taas muodosti ammattikouluja, noin perusperiaatteeltaan.

Olen tässä pitkään miettinyt missä määrin tämä on sovellettavissa myös rautakauden Suomeen. Itse ajattelen erityisesti näitä kartanoita – joiden syntyhistoria katoaa historian hämäriin – kuinka ne aina onkin linnavuorien yhteydessä; rapola, kokemäki, lieto, hakoinen…
Sanoisin näin että ehkä ihan alkuperäiseltä tarkoitukselta linnavuoret on olleet pyhiä vuoria ja niiden juurelle on sitten syntyneet nämä proto-kartanot, jotka hyvinkin on voineet olla jonkinlaisia rautakautisia opetuspaikkoja. Tätä ainakin tukee se, että varsin usein linnavuorilla kasvaa arkeofyyttejä, eli parantavia kasveja, joka vihjaa ainakin parannustaitojen opettelusta.

Uskaltaisiko tämän perusteella vetää roheesti että missä on linnavuori, on myös kartano, tai ainakin ollut, ja päinvastoin. Tosin linnavuoria lienee perusteltu vielä 1300-luvullakin ja silloin lähes yksinomaan sotilaalliseen käyttöön, joten ihan yksi yhteen ei mene. Voisiko sen sitten tiivistää uudestaan että missä ikivanha kartano, siellä arkeofyyttejä läheisen mäen päällä?

Entä ns. yksinäistilat? Satun asumaan erään linnavuoren lähellä. Lähiseudulla on kartanon lisäksi lukuisia yksinäistiloja, jotka mainitaan historiassa samoihin aikoihin, kuin kyseinen kartano, jotkin ehkä jo aikaisemminkin. Tosin pitää ottaa huomioon meren läheisyys, meri- ja jokiliikennehän mahdollistivat entisaikoina mm. melko laajan kaupankäynnin, joten "sivistysvaikutteita" saattoi tulla seudulle tätäkin kautta. Esimerkiksi meidän tilamme syntyi aikanaan alueelle, joka vielä 1200-luvulla oli saari, joten läheiselle linnavuorelle piti mennä vesiteitse.

Tilallamme alunperin asunut suku oli ilmeisesti varsinaisia alkuasukkaita, sillä he ottivat sukunimensä tämän saaren ja myöhemmin maatilan nimestä. Valitettavasti tämän suvun historiaa ei pääse enää tutkimaan, sillä kirkonkirjat tuhoutuivat aikanaan tulipalossa. Joka tapauksessa voinee ajatella niin, että myös kaupankäynti ja kulkuyhteydet ovat varmasti vaikuttaneet kartanoiden syntyyn, samoin maiden viljavuus.

Mitään varsinaista historiallisesti tai salatieteellisesti kiinnostavaa ei nykypäivänä maallikon silmiin ympäristössäni näyttäydy. Erikoisuudet rajoittuvat siihen, että joku mäennyppylä on ilmeisesti räjäytetty aikanaan hemmettiin, sillä graniittilohkareita on riittänyt perustusten ja kiviaidan lisäksi viskeltäväksi joka pellonreunaan ja notkelmaan. Niin, ja joku on mystisesti istuttanut puutarhaan kolme tammea koillis-luodesuuntaan. Tammia ei muutenkaan ole paikkakunnalla muualla kuin meidän mailla, paitsi ehkä istutettuina. Jos kasveista voi mitään päätellä, niin kolotuksista ja säryistä on alueella ainakin kärsitty, sillä rohtovirmajuurta ja mesiangervoa piisaa .

Joo tämä on sellaista ajatusleikkiä tietty, mutta harvemmin näitä on katseltu kokonaisuuksina. Lähinnä linnavuoret erikseen, kartanot erikseen ja kartanoiden talolliset erikseen.

Joka tapauksessa mulla olis sellainen tuntuma että tämän systeemin alkupäässä on ollut jokin pakana-opisto, jos tätä nimeä voi käyttää. Rautakausi käsittääkseni jakaantui karjanpitoon, maanviljelyyn ja kauppaan, ja sen myötä moniin käsityöläisammatteihin. Sen lisäksi on saattanut olla erillinen soturisääty ja senkin yläpuolella vielä jokin tuntemattomaksi jäänyt ylipapisto, keiden valtakuntaa nämä proto-kartanot pyhine vuorineen ja lehtoineen on olleet.
Aikain saatossa ne on saattaneet muuttua kestisaleiksi eli niistä on tullut maallisen vallan keskuksia. Onhan paljon perimätietoa että niissä on asustaneet monenlaiset muinaiskuninkaat ja varmaan tässä vaiheessa linnavuoret on alkaneet menettämään merkitystään, tai niiden käyttöfunktio on muuttunut vartiovuorien suuntaan. Joka kartanolla on tietenkin ollut myös taloja (myöhemmin torppia), ja alikartanoita joihin on varmaan asutettu poikia kuin ykkösmiehiäkin.

Kartanothan oli vielä keskiajallakin kulttuurisia ja henkisiä keskuksia, joiden menestyksestä koko kylä saattoi olla riippuvainen. Niissä on kehitetty uudet viljelytavat, ryijyjen kutominen, ulkomailta tuodut jutut ja ne ovat rahoittaneet monia kyläkouluja ja vaivaistaloja historiansa ajan. Tuskin näin monivivahteinen toiminta on ihan tyhjästä tullut, vaan se on osa pitkällistä historiallista jatkumoa joka saattaa juontaa jonnekin 600-luvulle asti. Sittemmin pappilat omivat monia näistä toiminnoista ja nykyään kartanot on yritysten ja kuntien omistuksessa eli ne on pääosin tyhjillään, jossa vain yksinäinen varis raakkuu kun joku käy kerran kuussa nurmikon ajamassa.

Lähden kuitenkin siitä, että kartanoita ja muinaislinnoja pitäisi tarkastella yhtenä kokonaisuutena, ja kuten sanoit; kuviota voi jatkaa siitä pidemmällekin yksittäisten talojen tasolle asti.

Jukkis kirjoitti:
Lueskelin tuossa nasevan Tom Sjöblomin teoksen ”Druidit” – ei sinänsä hassumpi. Siinä oli paljon puhetta kuinka druidit perinteisesti on tavanneet ulkosalla lehtojen ja pyhien paikkojen katveessa, tai näin asiat on käsitetty.

Tompan kirja oli kyllä kiintoisa, mutta jotenkin lukemiskokemus jätti tämäisen lukijan yhtä aiheesta tiettämättömäksi kuin aikaisemminkin. Ceasar ja jotkut historioitsijat ovat kyllä kirjoittaneet druideista, mutta heidänkin kertomukset taivat sisältää vahvasti fiktiivisiä elementtejä.