Meitä pakotetaan, Ruotsi tai 250.000 hurria pakottaa 5 miljoonaa suomalaista oppimaan herrojensa kieltä, nk. pakkoruotsia.
Juuh, tuo pakkoruotsi onkin mielenkiintoinen juttu, jossa mediasta joutuu helpolla hakoteille, mistä siinä on kysymys. Mielikuvissa syntyy näkemys, kuin jotkin rantaruotsalaiset paronit olisivat ympänneet sen ikuiseksi opinkappaleeksi suomalaisille toukohousuille ja rahvaalle. Näinhän se ei ole.
Itse asiassa pakkoruotsi tuli kuvioihin mukaan vasta peruskoulun myötä joskus 60-luvun lopulla, eli kovin vanha se ei ole – vain sukupolven mittainen. Siihen maailmanaikaan suomalaisia katosi lahden toiselle puolen Volvon ja Saabin tehtaille paremman leivän ja elintason perässä. Osa oli vain kesän, toiset muutaman vuoden ja osa jäi tietysti loppuelämäkseen. Tietenkin ne kaikki kävi kiertelemässä kotikontuja uudenkarhealla volvolla, joka herätti naapureissa ansaittua kateutta.
Tässä mielessä ruotsinopetus kouluissa oli oikeastaan ihan järkevä ajatus, siinähän vain tarjottiin siirtolaisille vähän eväitä pärjätä ruotsalaisessa kansankodissa. Tarpeeseen se oli – silloin.
Nykyään ei tätä muuttoliikettä ole, ja on selvää että pakkoruotsi on vain näiden aikojen jäänne, josta ei ole minkäänlaista hyötyarvoa. Se vain roikkuu mukana vaikka kukaan ei tiedä miksi. RKP on moneen kertaan sanonut alistuvansa siihen että pakkoruotsi lopetetaan, vaikkakin haikein mielin. Tuskin se mikään ulkopoliittinenkaan kysymys johon närkästyttäisiin Ruotsissa, sillä sielläkin tajutaan että kaikkea aikansa. Sen lopettamiseen ei tarvittaisi kuin päätöksentekoa, mutta koetapa löytää suomalaista politiikkoa joka päätöksiä osaisi tehdä. Aikas äkkiä tästä pakkoruotsistakin tuli juttu ”jota on aina tehty” eikä sitä osatakaan enää lopettaa. Oikeastaan tämän ei edes pitäisi olla kansalaiskeskustelu tai hallituskysymys, vaan Opetusministeriön sisäinen asia, jonka lopettaminen esitetään puhtaana ilmoitusasiana.
Kyllä kuitenkin näkisin ongelman ytimen siinä, että suomalainen politiikko on sellainen kuin kansakin; jahkaileva, hidasälyinen ja päätöksentekoon kykenemätön. Valitettavasti siinä asiassa ei voi oikein muunmaalaisia syyttää, koska ongelma on kuitenkin kotikutoinen, jossa nykyhallitus on kiitettävästi siirtänyt kaikki kiistanalaiset jutut suoraan seuraavalle hallitukselle. Syyttävä sormi kai menee opetusministerin suuntaan, jota voi ansaitusti syyttää loputtomasta jahkaamisesta.
